Viimeaikoina olen miettinyt aika paljon sitä,että minkä perusteella ihmisille lapsia 'annetaan'.Mehän emme valtavan kauaa joutuneet odottamaan raskautumista,ja jo se n. 1,5 vuotta otti koville.En edes osaa kuvitella sitä surua ja tuskaa mitä on odottaa lasta saapuvaksi vaikkapa 5 vuotta,tai jäädä kokonaan ilman lasta,en osaa,en pysty vaikka kuinka yrittäisin.He jotka pitkän odottamisen joutuvat kokemaan ovat sisimmiltään jotain kovempaa tekoa,elämä koulii ihmistä eri osa-alueilla ja ihminen on tarvittaessa yllättävänkin sitkeä,osa joutuu kokemaan jonkun toisenkin puolesta elämän kovaa koulua. Meillähän 'vika' on minussa,eli monirakkulaiset munasarjat ,molemmat munasarjat täynnä pienenpientä 'helmi' rakkulaa.

Luin tässä yksi päivä ensimmäisiä kirjoituksiani ja sitä surun määrää jonka ainakin rivien välistä luin ja muistan sen ajan,itkin aika usein silloin. Ensimmäinen lääkärikäynti sairaalassa ja ns.tuomio eli pco,muistan myös sen kun ensin kokeiltiin clomifeniä. Se ei toiminut ollenkaan,ei tapahtunut yhtikäs mitään. Seuraavaksi kokeiltiin sitä puregonia ekaa kertaa ja kokeiltiin annostusta ja piikittely pitkittyikin liian pienen annostuksen takia ja silloin ei tärpännyt vielä. Sitten kokeiltiin seuraavan kerran puregonia ja ihme kyllä se toimi ja niin nopeasti ja aloimme odottamaan vauvaa. Oli niin ihanaa kun sai vihdoin kaksi viivaa raskaustestiin ja ne on siinä pysyneetkin ja raskausviikkoja jo 27+5. :)

Kadulla kulkiessa mietin hetkittäin että mitäpäs jos pahoitan jonkun mielen sillä että painelen menemään kaduilla maha pyöreänä. En voi kulkea lappu naaman päällä että hei tämä vauva ei ollut vahinko, tämän me halusimme ja saimme ja tätä ihmettä me olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa..Että hei ei meilläkään onnistanut heti..(vaikkakin tässä asiassa koen olevani hieman 'petturi' koska mullahan on 'vaan' pco,ei miehessä mtn 'vikaa' jne. emme tarvinneet ns. järeitä aseita raskautumiseen,vaikka eipä se piikittelykään mukavaa ollut,saa nähdä miten sitten asiat tulevaisuudessa menee,jos joskus sinne asti päästään.)

Ihmetyttää tämä maailmanmeno siinä mielessä että miksi ihmeessä moni joutuu odottamaan niin monta vuotta lasta. Olen niin onnellinen että meillä lapsi tuli ns. melkeinpä helpoimman hoidon kautta ja niin nopeasti hoitojen aloittamisesta. Mitenköhän kauan olisi mennytkään jos olisimme vain odottaneet ja odottaneet ihmettä,sitä emme saa koskaan tietää,onneksi,sillä lokakuussa meille (toivottavasti) syntyy pikkuinen poika :)

Olisi niin paljon kirjoitettavaa,kaikkea on vain niin vaikeaa pukea sanoiksi.