Eilen tuli Miehen kavereita käymään kolme kipaletta  ja heillä oli mukanaan pikkuinen vauva/lapsi (jotain 8kk) . Heti alkuun tuli surullinen olo,et voi kun meilläkin olis tuommonen pikkunen . Aikaa kului jonkin verran ja jo leikinkin lapsen kanssa hieman. Unohdin oman katkeruuteni hetkeksi ja eikös juuri silloin mieheni kaveri kysy,että koskas teille tulee vauva,eikös olis jo aika ja voi ku ne on sulosia...joo'o joo joo joo onhan ne sulosia.Sanottiin molemmat sitten vaan,että ei me vielä,et joskus sitte :( Sanottiin tälle pariskunnalle(ei vielä itsellään ole lapsia) että tehkää te ensin ni me tullaa sit jossain vaiheessa perästä.huh.Jotenkin menee aina ihan lukkoon ku joku lapsista kyselee. En sitten tiedä mitä olis tuumanneet jos olis sanonu että joo yritystä on ja vauva haaveissa mutta ei oo vielä tärpänny ja et hoidois ollaa. Varmaan olis tullu sitä samaa paskaa että no kyllä se sieltä tulee ja älkää ajatelko asiaa,kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen..ja muuta yhtä kannustavaa.

Noh asiasta toiseen,tai periaatteessa samaan ni  ylihuomenna sais alottaa terot.jipiiiii.