Elikkäs jo alkuun nukuin ke-to yön huonosti. Mahaa supisteli välillä. Torstaina 28.10. alkoi yht¨äkkiä säännölliset supistukset 8 minuutin välein n. klo:15. Ja illalla kaheksan kieppeillä supistukset tiheni 5 minuuttiin ja säännöllisiä koko ajan,välillä jokunen tuli 6 minuutin välein. Illalla soitin kymmenen maissa sairaalaan,koska olo oli jo aika sietämätön. Noh siellä sanottiin,että tulet vasta sitten kun et enää yhtään voi olla kotona,aattelin että no kaipa täällä sitten voi kitua vielä jonkun aikaa.Mies meni nukkumaan,itse en pystynyt vaikka panadolia otinkin. Kuumassa suihkussa ravasin koko ajan ja kattelin kellosta supistus väliä. Jossain vaiheessa yöllä irtosi limatulppa ja kattelin kelloa,että tulis jo viis niin mies heräis ja vois viedä mut sairaalaan samalla kun menee itse töihin aamulla. Tosin eipä se mies saanut nukuttua ku ähisin ja puhisin kun teki niin kipeetä,varmaan tosi matala kipukynnys tjs. :)

Sairaalassa oltiin n. varttia vailla 6 ja olin sentin auki,siinä vaiheessa tuli mieleen,että joo aika tuskasta tulee olemaan :) Mutta mut otettiin kuitenkin sisälle ja mies lähti töihin. Olin tarkkailuhuoneessa ja mahasta otettiin käyrää vähän väliä. Kaurapussin avulla selvisin johonkin asti,mutta joskus kahden pintaan tarvitsin jo muuta kivunlievitystä,joten sain jonkun piikin. Siitä tuli vähän heikko olo ja huippas mutta kipuun auttoi,niin ja ennen piikkiä sain niitä aqua-rakkuloita,mutta ne ei auttanut mitään. Piikkiäkään en meinannut eka saada,mutta kun olin niin tuskasen olonen niin sain sen,onneksi.

Supituksen koveni kokoajan ja puol 18 illalla soitin anopille,että voisi tulla nyt sairaalaan. Pääsin kuudelta ammeeseen ihanan lämpimään veteen ja siellä olin noin tunnin,olin 2 cm vasta auki tässä vaiheessa. Ammeen jälkeen taas sisätutkimus ja edelleen 2 cm auki ja takaisin ammeeseen,siellä olo tuskistui entisestään ja lopulta oli pakko tulla pois,supistukset oli niin kipeitä. Ja sitten illalla klo 21 pääsin synnytyshuoneeseen ja sain imutella ilokaasua.

Vuoro vaihtui juuri joten uusi kätilö ja opiskelija tekivät uuden sisätutkimuksen,tuplana tottakai kun oli opiskelijakin,nooh opiskelija oli siitä kyllä mukava kun hän ehti olla aina siellä huoneessa kauan,kätilö vain aina käväisi kattomassa tilanteen. Lopulta joskus puolenyön maissa olin auki 4cm ja sain epiduraali-puudutuksen,sitäkin kyllä joutu hetken odottamaan ja kun kuulin että vartti menee ennen kuin lääkäri tulee aattelin että miten jaksan odottaa,huusin tuskasta koska ilokaasu ei auttanut,kun sitä piti rauhallisesti hengitellä ja mua sattui niin paljon että hetken pystyn aina hengittää ja sitten vaan huusin tuskasta. Lopulta sain puudutuksen ja ah! puoltoista tuntia kivuttomuutta. Sitten lisää puudutusta,mutta se ei enää auttanut ja kivut oli taas tosi kovat. Sitten tuli taas lääkäri ja laittoi spinaali-puudutuksen ja taas helpotti. Jossain vaiheessa rupes taas supistuksen sattumaan ja koko ajan meni tipassa käteen supistuksia lisäävää ainetta. Jossain vaiheessa tuli päivystävä lääkäri kattelemaan tilannetta,jonkin asian takia,kätilöt vissiin oli ehdottanut leikkausta.Ponnitelin n. 20 min. ja tuli STAN-hälytys ja päivystävä-lääkäri tuli ja sitten ponnistelin ja vauveli revittiin imukupilla pois..alakertaa leikattiin ja se myös repesi pahasti ja verta meni se noin 1,2litraa ja sain sitten lisää verta suoneen. Kun vauva oli saatu ulos lääkäri totesi,että tämä synnytys olisi kyllä ollut keisarinleikkaus,mutta nyt on paikat jo hyvin parantunu ja jos olis leikattu olis parantuminenkin ollut varmasti paljon hitaampaa. Vauveli siis syntyi 30.10. lauantaina aamulla kello 6.39.

Loppuvaiheessa oli ihan kauheeta kyllä kun supistuksia tuli ihan peräkkäin,kun yksi supistus loppui,toinen alkoi. Anoppikin kyllä sanoi,että oli sellasta menoa,että meinas pari kertaa pyörtyä :D Ja ihmetteli hänkin osittain lääkärin toimintaa. En nyt ihan kokonaan sepusta perusteellisesti synnytystä,mutta tässäpä tämä pääpiirteittäin. Niin ja kun synnytyksestä oli muutama tunti,pyysin taas kipulääkettä,koska alakertaa jomotteli siihen malliin,mutta sanottiin,etten saa kun olin saanut sen yhden buranan jossain vaiheessa tikkaamisen jälkeen..noh imuttelin sitten ilokaasua ni ylläri sainkin sitten taas kipuihin piikin joka helpotti. Toikin oli yksi asia mikä siellä sairaalassa ärsytti,että kun pyysi jotain kipuihin ni ensin sanottiin,että et saa ja kun oon hetken kärsiny ni noooo kai me nyt sitten tän kerran voidaan antaa jotain lääkettä. Sairaalasta pääsin pois tiistaina onneksi,koska en olis kestäny kauempaa siellä.

Ja lopuksi todettakoon,että onneksi oli anoppi mukana tukihenkilönä,yksin en olis ehkä pärjännyt. oli meinaan aika yksinäinen olo,kun anoppi lähti sairaalasta ja mies käväisi katsomassa ja hänkin lähti ja sitten jäin yksin. Vauva oli ensin lämpökaapissa ja meni edellä sinne synnyttäjien vuodeosastolle (vai oliko lastenosastolle,mutta kuitenkin) ja minä myöhemmin perässä. Ensimmäisen yön olin huoneessa ilman lasta ja seuraavat yöt lapsen kanssa. Hemoglobiini oli 83 niin oli vähän heikko olo,joten en heti hoitanut lasta. Sunnuntaina lähti onneksi huonekaveri viereisestä pedistä kotiin ja sain olla tiistaihin asti kahdestaan vauvan kanssa huoneessa,ihanaa luksusta. Eiköhän tässä nyt tullut tarpeeksi tietoa synnytyksestä ja jotain varmasti unohtuikin,tuskin kukaan edes jaksoi lukea tänne asti :D Semmoinen oli mun synnytys,saa nähdä tuleeko niitä ikinä lisää,,,