Olipa kerran työpaikka jossa sattui olemaan silloin vain naisia paikalla työnteossa. Olis ollut kauhea kiire tehdä hommia ns.esivalmistella kaikkea tulevalle päivälle,koska tiedossa oli että tulossa on kiire päivä,TOdella kiireinen päivä. NOOH mistäpäs muusta sitä puhuttais kun lapsista,ne on kipeitä,ne ei tottele,ne ei syö, ne ei sitä ja tätä. Ja voi miten ihanaa taas raskaus aika onkaan/olikaan plus kaikki raskauden kolotukset ja säryt.Oli sitä  ja tätä vaivaa ja kaikkea siltä väliltä,ja hommat ei oikeen edistyny mihinkään siinä jutellessa.Sitäpä sitten kestikin pari tuntia ja naiset jutusteli niitä näitä ja kaikilla oli mukavaa,kaikilla paitsi yhdellä joka kiroili mielessään ja osin ääneenkin ja laittoi radiota lujemmalle, laittoi kinttuihin vauhtia jotta homma ei kusahtaisi sitten myöhemmin päivällä.Ja osa naisista tiesi että se yksinäinen nainen on surullinen kun lasta ei kuulu niin silti siitä kipeästä asiasta piti puhua lujalla äänellä.Lopuksi uudelta työntekijältä ihana kysymys,onko muuten sulla lapsia? Juu EI OLE ja  sen pituinen se.         Mikäköhän siinä on,että melkeinpä aina tuo kysymys on ensimmäisiä uusien työntekijöiden suusta!